Teosto julkaisi 20.2.2013 sivuillaan tiedotteen DJ-lisenssiuudistuksesta hintoineen ja tarkennuksineen. Alla Afterdawnille ja YleX:lle pyynnöstä toimittamani kommentti lisenssiuudistuksesta.
Olin mukana käymässä ensimmäisiä DJ-neuvotteluja Teoston kanssa helmikuussa 2009, kun DJiden asemaa lähdettiin pikkuhiljaa parantamaan. Nyt neljä vuotta, viisi palaveria ja monta Gramexin ratsiaa myöhemmin lisenssiuudistus on viimein saatu aikaan ja se astuu voimaan 1.4.2013. Uudessa lisenssissä pyritään Teoston ja Gramexin puolelta kattavasti vastaamaan DJ-palavereissa esiinnousseisiin ongelmakohtiin ja uudistustarpeisiin.
Kuitenkin yksi hämmentävimmistä seikoista uudessa lisenssissä on tallennusluvan hankkimisvelvollisuus: Ensisijainen velvollisuus tallennusluvan hankkimiseen on asetettu DJille. Kun vuosilisenssi sekä yksittäiselle DJ:lle että alle 500 asiakaspaikan ravintolalle on täysin sama (212,14€), herää kysymys, että eikö tässä synny ongelma moneen kertaan laskuttamisesta.
Mikäli velvollisuus tallennusluvan hankkimiseen annettaisiin DJ:n sijasta ravintolalle, Teosto&Gramex saisivat haluamansa korvaukset kaikista paikoista, joissa DJ-vetoinen musiikki soi. Kun velvollisuus on DJillä, on hankala kuvitella ravintoloiden lähtevän omatoimisesti hankkimaan lisenssiä, koska heitä ei sen puutteesta rangaista.
Koska yökerhoissa ja ravintoloissa käy pääasiallisesti soittamassa useampi eri DJ, saavat Teosto&Gramex DJiltä moninkertaisen määrän lisenssirahaa siihen verrattuna, että ravintola maksaisi lisenssin. Kaiken lisäksi ravintoloiden maksaessa lisenssejä olisi lisenssien valvominen ja tarkastaminen huomattavasti helpompaa (ja halvempaa) eikä tarvitsisi paikan päälle menemistä tarkastusten yhteydessä.
Kuvitellaan vielä tilanne, jossa viidessä eri puolella Suomea sijaitsevassa ravintolassa työskentelee säännöllisesti neljä eri DJitä kussakin. Mikäli lisenssirahat tulevat ravintoloilta, saavat Teosto&Gramex 212,14e * 5 = 1060,70e. Mikäli lisenssirahat tulevat DJiltä, saavat Teosto&Gramex 212,14e * 20 = 4242,80e.
Uudistuksesta nouseva päällimmäinen kysymys on, millä perusteella ensisijainen tallennusluvan hankkimisvelvollisuus asetettiin DJille eikä ravintoloille.
