“Lights out for a minute… You might feel a little discomfort, maybe…” 💡

—

With its roots firmly in the relentless techno of the ’90s, Absence of Facts presents modern analog-inspired tracks that have been handcrafted and carefully selected in Helsinki, Finland.

Written and produced by Juska Wendland
Recorded in Helsinki, Finland
© Absence of Facts 2019

Gritty, dirty and rough. 😵 The latest single on Absence of Facts – “Orion – Loiste” is out now on Spotify, Beatport and all other major stores and www.aof.fi. 🙉

View this post on Instagram

A post shared by Orion (@juskawendland) on Feb 20, 2019 at 5:38am PST

Pari viikkoa sitten kuulin ihmeellisen uutisen: Mun vetämä YleX:n perjantai-ilta nousi koko Yleisradion musiikkiohjelmien Areena-tilastojen kärkeen alle 45-vuotiaiden kuuntelijoiden keskuudessa vuonna 2018. Tää on ihan sairaan hämmentävää monella eri tasolla. Mieti: Vuonna 2019 olisi hankalaa saada myytyä lähes mille tahansa radiokanavalle konsepti musaohjelmasta, joka tarjoaa pääasiassa marginaalista instrumentaalimusaa maanisella huutamisella säestettynä. Ja sit sellainen on kärjessä. Mä en tajua.

Tietysti tässä vaiheessa pitäisi kiittää kuunteiljoita. Mutta kun kuuntelija on aika passiivinen sana, se ei tähän oikein sovi. Se jengi, joka perjantai-iltaa on mahdollistanut vuodesta toiseen on yhtälailla sen ohjelman tekijöitä kuin minäkin. Parhaina viikkoina yli 90% ohjelman sisällöstä tulee kuulijoilta ja oma rooli on lähinnä välittää se hullun hyvä ja viihdyttävä sisältö muille. Voiko sen siistimpää tilannetta olla.

Mut tässä on muitakin oppitunteja. Ekana se, että tää marginaalimusiikin ohjelma ei tosiaan oo aina ollut mikään menestystarina. Se, että sitä on kuunnellut edes tolkullisen kokoinen jengi, kesti noin 8 vuotta. Melkein siis vuosikymmenen – ja siinäkään yhteydessä ei voi vähätellä Parasta Ennen!- ja Disko2000 -ohjelmien kyljessä räpistelemisen merkitystä.

Aikana, jolloin musan ja median kentällä odotetaan instant success -menestystarinoita, tällainen 8 vuoden ajan kasvaminen on monessa paikassa täysin mahdotonta. Nykyään odotetaan muutama kuukausi ja laitetaan lappu luukulle, jos juttu ei vedä. Miettikää, että 8 vuoden aikana kenelläkään ei tullut mieleen sanoa että “Ei tää humppa taida jengiä kiinnostaa, pistetään homma pakettiin”. Siinä kai todiste, etten oo ainoa joka on ollut tän ohjelman kanssa sekaisin;)

Oon nyt parin viikon aikana miettinyt paljon, et miksi jengi sit kuuntelee. Spekulaatiota ehkä, mutta mä haluan uskoa, että valtamedioiden, major labelien ja ylikansallisten yritysten puskeman musasisällön keskellä jengi haluaa yhä enemmän jotain hitusen vaihtoehtoisempaa. Loppuun asti laskelmoitu tarjonta haastaa meitä ihan liian vähän, härnää ja kiusaa meitä ihan liian vähän ja tarjoaa ihan liian paljon kädenlämpöistä kamaa. Kaiken ei tarvi aina olla helposti suussasulavaa – pääosa perjantai-illankin matskusta ei sula suussa vaan putoilee suoraan sinne ummetusosastolle.

Ja sit tietty se, että musaa tulee ovista ja ikkunoista ihan hulluna, ja hyvän materiaalin kuratointi on sairaan aikaavievää ja vaikeaa. Se, että sitä tehdään porukalla yhdessä pe-illan toiveiden, demokratiaraitojen, yhteisen Spotify-listan ja Facebook-groupin avulla on ihan maagisen siistiä ja lopputulos ihan timanttia. Kuka edes vähän aiheesta kiinnostunut ei haluaisi sellaista pakettia selata?

Mulla ei oo ollut ikinä fiilis, että mä meen radiostudiolle saapuessa _töihin_. Eikä oikein ikinä fiilis, että mä oon mun ohjelmasta vastuussa mun pomoille tai Yleisradiolle. Vastuuntunto tulee siitä, että saisi nostettua kotimaista konemusakenttää viikottain niin hyvin ja monipuolisesti kuin mahdollista – tapahtumia, artisteja ja musaa – ja siitä, että pystyy antamaan kaikkensa (siis ihan fyysisesti:) kolmen tunnin ajan niille, jotka radion tai Areenan (ja kaljan) haluaa napsauttaa auki.

Ihan hullun siistiä (ja tosi uskomatonta), että 11 vuoden ajan oon saanut paahtaa tätä hommaa ja – kuvitelkaa – tässä ostetun ja pakotetun näkyvyyden ja ylitehostetun musateollisuuden maailmassa mikään taho ei oo ikinä tullut kertomaan mulle, että jotain pitäisi soittaa tai olla soittamatta. Se on kansallisella radioasemalla kai jo globaalistikin melko harvinainen mahdollisuus, jota en halua ikinä pitää itsestäänselvyytenä.

Huhh – se että luit näin pitkästi maanisesta intrumentaalimusiikin ohjelmasta ei tee sustakaan kyllä yhtään sen tasapainoisempaa ihmistä. Mut ehkä just siks kuulutaan hyvin yhteen. Kiitos, jos oot klikannut Areenasta oikeaa nappia joskus viime vuoden aikana ja olit myötävaikuttamassa tähän hämmentävään sijoitukseen. Siksikin vuonna 2019 kotimainen konemusa voi oikein hyvin. ❤️

-Juska

(Sama postaus keskusteluineen Facebookissa)

Kanava Youtubessa.

tl;dr – Vuonna 2015 oli kaksi hyvää keikkaa. Vuosi 2018 oli vähän parempi.

Taaksepäin ei pitäisi hirveästi kurkkia, mut viime vuosi oli hyvä muistutus kuinka nopeasti jutut menee ääripäästä toiseen. Koko vuoden 2015 aikana mulla oli yhteensä kaksi hyvää ja onnistunutta keikkaa (ja _monta_ rimanalitusta). Vuoden lopulla tää larppi ei enää hirveästi kiinnostanut.

Ja sit heti perään tuli 2018 ja sen ekat 40 päivää, jotka pyöräytti kaiken ympäri. Oli uudenvuodenkeikka Kansalaistorilla 75000 ihmisen edessä (juu, jännitin), perään loppuunmyyty Hello2018-b2b Orkidean kanssa, Uuden Tanssimusiikin Listan starttaus YleX:llä. sessiot Cari Lekebuschin studiolla Tukholmassa, konemusaseminaari ja oldskool-rave -setti 26 Years of Dance -risteilyllä, Helsingin Sanomien huomioima 10-vuotisjuhla radiossa ja loppuunmyyty Point Breakin Kuutio-eventti Musiikkitalossa.

Ja oltiin vasta helmikuussa.

Loppuvuosi onneksi hitusen vähemmällä vauhdilla, mut siellä mm. Kaupunginmuseon Helsinki Clubbing -näyttelyn The Circus -osuuden kasaus, levyjensoittoa aamu-TVssä Alaskassa, YleXPop Vaasan torilla, muutto Berliiniin ja 10 viikkoa ulkomaanradioo, trancekeikka(!) Ääniwallissa(!!) Classical Trancelationsin jatkoilla, muutto takaisin Helsinkiin, perjantain ohjelmien nouseminen YleX:n toiseksi kuunnelluimmaksi Areenassa, 10 sinkkujulkaisua sekä se Tukholmassa alkuvuonna tehty vinyyli, joka keräsi kolme TOP100 -sijoitusta Beatportissa. Efon ja kumppaneiden tekemät joulupäivän umpitäydet teknobileet Pleasurekraftin kera sekä lopulta tää yllä olevan kuvan säänpieksemä uudenvuodenpläjäys Senaatintorilla ja sen jälkeinen loppuunmyydyt Hello2019-soitot, jonka jälkeen loskassa kotiin tsygäillessä oli melko tyhjä olo. Mut eri tavalla kuin 2015.

Tätä riemua ja energiaa on ollut ilo huutaa ulos perjantaisin radiossa. 2018 todentotta antoi enemmän kuin otti – nyt sit vuonna 2019 on mun vuoro jakaa hyvää kaikin voimin eteenpäin. Saa tulla hakemaan.

Useaan otteeseen Suomen parhaaksi DJksi äänestetty ja huikean uran konemusiikkiartistina tehnyt Orkidea raottaa keikkalaukkunsa sisältöä ja listaa ikimuistoisimmat keikkakokemuksensa.

Kolme Sellekhanksin vinkkiä, jotka eivät toimi ainoastaan artistielämässä vaan ovat timanttia arjessakin.

Rony Rexin DJ-kikat, monikäyttöiset trikit vasta-alkajan efektikikoista aina vaativampiin suorituksiin.

Mitä löytyy Daruden keikkalaukusta? Mitkä keikat ovat jääneet mieleen matkan varrelta? Mitä tapahtui kun vuosi 2017 alkoi Kansalaistorilla? Kiinnostaako keikka Äkäslompoloon?

Cristal Snow ja kolme timanttista vinkkiä artistiuraa suunnittelevalle tai sitä jo elävälle! Hemmetin pätevä reality check artistielämän arkipäivästä.

Cari Lekebusch, Orion – Foreign Shapes on Spotify

Tiukka 10 minuutin DJ-tutoriaali skrätsäämisen perusteista (Baby scratch, Chirp ja 1 Click Flare) sekä Supertyylin hävytön 5 minuutin DJ-rutiini. Kysy videon kommenteissa skrätsäämiseen liittyen, Supertyyli ja DJ Orion vastaavat.

DJ Orionin kanavalla laitetaan yhteen pakettiin kaikki mielenkiintoiset kotimaisen konemusiikin aiheet. Huippuja artistivieraita, kasapäin vinkkejä, DJ-tutoriaaleja ja paljon muuta. Ehdota aihetta kommentteihin ja laita kanava tilaukseen ✌️

—

Suomitrancen suurkaksikko Super8 & Tab äänessä! 👌 3 tärkeintä asiaa keikkalaukussa ja 3 ikimuistoisinta keikkaa!

Video.
Kanava.

Video.
Kanava.

Orion – State of Exception

Available @ Bandcamp
Available @ Beatport

Orion – State of Exception

A1. State of Exception (Original mix)
B1. Visionary (Original mix)

September 2018
Absence of Facts / AOF012

Written and produced by Juska Wendland
Mastered by Phonogenic Audio
Recorded in Helsinki, Finland
© Absence of Facts 2018

Available @ Bandcamp
Available @ Beatport

Fuckparade. Ehkä määrittävin hetki tämän vuoden Fuckparade-nimeä kantavassa protestiparaatissa näkyy allaolevassa videossa – 170+bpm musiikkia hakkaava rekka kulki pitkin Muehlenstrassea aivan East Side Galleryn kupeessa ja vasemmalla puolella kohosi Armanin talonkokoinen mainos, jonka päähahmona oli Martin Garrix. Kontrastit konemusiikin ääripäiden välillä eivät koskaan ole olleet näin suuret.

[jatkuu videon jälkeen…]

Fuckparaden syntyä vuonna 1997 innoitti EDM-ilmiön kaltainen konemusiikin suosio: Loveparade oli muuttumassa kaikkien aikojen isoimmaksi konemusiikin tapahtumaksi, jota juhli Berliinissä vuonna ’99 puolitoista miljoonaa ihmistä. Fuckparade oli vastavoima (joka tosin vastusti paljon muutakin), joka lähti silloin liikkeelle ja keräsi aluksi vain muutamia satoja ihmisiä.

Loveparade on ilmiönä kuollut jo aikoja sitten, trancen suosio on 90-luvun huippuhetkistä käynyt aallonpohjassa ja tekee uutta nousua ja EDM-ilmiö on trendinä nähnyt aallonhuippunsa. Kaikkien näiden vuosien aikana Fuckparade on vain kasvanut isommaksi, seuraamatta hetken pop-ilmiöitä.

Ensi vuonna Armani on hankkinut keulakuvakseen jälleen uuden popikonin, monikansalliset yhtiöt ostaneet itsensä sisään pride-kulkueeseen vieläkin näyttävämmillä sponsorirekoilla ja isoimmat EDM-tähdet tehneet jälleen yhteistyötä TOP20-poppareiden kanssa vaikuttaakseen ajassa eläviltä. Mutta Fuckparade rullaa samaan tapaan speedcore soiden ja muistuttaa, mistä arvoista tässä kaikessa olikaan kysymys.

Konemusiikkikulttuurin tämän hetken suosiota ei voi mitata katsomalla isoimpien festareiden käyntimääriä tai suosituimpien DJiden streamilukuja. Näitä paremmin kulttuurin hyvinvointia ja elinvoimaisuutta heijastelevat Fuckparaden kaltaiset tapahtumat ja -ilmiöt.

Kun Love Paraden kaltaiset brändit murentuvat popkulttuurin fokuksen siirtyessä muualle, pitävät undergroundissa elävät ilmiöt huolta, että kulttuuri voi äärimmäisen myös ilman massiivista kaupallista suosiota. Tuen suuntaaminen näitä ilmiöitä ylläpitäville tahoille on parasta mitä yksittäinen kulttuurin kuluttaja voi tehdä.

10 käskyä (kone)musantekijälle.

Viimeisen kuukauden aikana on ollut aikaa tehdä enemmän musiikkia kuin koskaan aikaisemmin. Samalla on ollut myös aikaa miettiä musantekemiseen ja musabisnekseen liittyviä kuvioita. Nämä 10 ajatusta muotoutuivat heinäkuisten liian kuumien päivien aikana Berliinin Kreuzbergissä neuvoiksi ja inspiraationlähteiksi niille, jotka julkaisevat musiikkiaan sivussa maailmanmaineesta.

1) Tee enemmän musiikkia
“Tää biisi on nyt valmis, mitä mä nyt teen?”. Älä tee mitään, tee lisää musiikkia. Sosiaalisen median luku- ja päivityspakon keskellä unohtuu helposti, että jos haluaa kehittyä artistina, pitäisi tehdä musiikkia jatkuvasti. Ei kerran viikossa sitä varten että siitä voi päivittää IG Storyyn.

2) Lähesty levy-yhtiöitä vasta kun valmiina on vähintään 10 biisiä
Levy-yhtiön viesti “Näistä kolmesta biisistä kaksi on tosi hyviä, mutta tää kolmas ei, olisiko sulla tarjota jotakin muuta?” on erinomainen, jos biisejä on varastossa. Jatkuvan valmiin musareservin pitäminen edesauttaa levy-yhtiölle signaamista ja 10 biisiä kertoo tuotteliaisuudesta enemmän kuin ensimmäisen valmiin biisin tyrkyttäminen ympäriinsä heti sen valmistuttua. Lisäksi – kun 10 biisiä on valmiina, se ensimmäinen usein kuulostaa kaikkein heikoimmalta.

3) Tee biisit valmiiksi, älä jää viilaamaan
Sen sijaan, että viilaat snarea oikean kuuloiseksi 8 tuntia, jätä biisi hautumaan pariksi päiväksi, aloita uusi biisi ja palaa ensimmäiseen raitaan vasta myöhemmin. Yhtäkkiä snare ei kuulostakaan niin häiritsevältä. Kehittyäkseen musantekijänä uskon itse biisien valmiiksisaattamiseen kuin ikuiseen viilaamislooppiin jäämiseen.

4) Älä kinua palautetta, luota omaan korvaan.
Ihmiset internetissä eivät lähtökohtaisesti ole järin kiinnostuneita musiikistasi. Siksi palautteen kinuaminen on lähtökohtaisesti ajanhukkaa. Jos et usko musiikkiisi ja haluat tietää onko se “riittävän hyvää”, kuuntele rehellisesti samankaltaista musiikkia referenssinä. Jos korvasi ja itsekritiikkisi ovat kunnossa, huomaat mikäli jossain on parannettavaa.

5) Tarjoa ensisijaisesti streamilinkkejä
“Uusi biisi valmis, osta täältä”. Kuinka moni ei-DJ on viimeisen kuukauden aikana ostanut uutta musiikkia? Soittoon biisin haluavat osaavat kyllä löytää sen, mutta ne muut 99,5% haluavat vain kuunnella biisin mahdollisimman helposti. Tarjoa ensisijaisesti vain Spotify- tai Soundcloud-linkki. Älä ainakaan 8 eri vaihtoehtoa – vai montako Deezerin aktiivikäyttäjää tunnet?

6) Like-/followgate on iso no-no
Jos taas tarjoat downloadeja niin unohda like-gate. Jos musiikkisi on riittävän hyvää niin ihmiset haluavat seurata sinua. Pakottamalla lataajia seuraamaan tiliäsi saat toki potentiaalista kuulijakuntaa, mutta mielummin 1000 todellista musafania kuin 100.000 pakotettua pseudoseuraajaa.

7) Suurin osa levy-yhtiöistä tekee paskempaa duunia sun biisin kanssa kuin toivoisit
Pienten ja keskikokoisten levy-yhtiöiden kirous on huono markkinointi ja digiaikana yhä yllättävän merkityksellinen – huono kansitaide. Mikään ei harmita enempää kuin sydänverellä tehty biisi, joka julkaistaan Comic Sans -kansitaiteella höystettynä ja markkinoidaan olemattomasti. Siksi seuraava käsky:

8) Harkitse oman levy-yhtiön starttaamista
Jos pyörität omaa levy-yhtiötä, voit syyttää huonosta markkinoinnista ja kansitaiteesta vain itseäsi. Teet enemmän töitä, mutta jokainen julkaisu on itsesi näköinen alusta loppuun asti. Voit kehittää artistiprofiilin lisäksi myös levy-yhtiön profiilia monella tavoin. Oma Absence of Facts -lafka pitää yllä “Absence of”-kuvasarjaa ympäri maailmaa Instagramissa ja hyödyntää kansitaiteessa hylätyissä rakennuksissa ottamiani kuvia.

9) Anna krediitit niille joille ne kuuluvat
On innostavaa ja positiivista lukea artistien kirjoituksia, joissa fiilistellään niiden apua, jotka ovat jeesanneet ja vieneet projektia eteenpäin ja joita ilman ko. biisi ei olisi koskaan kuulostanut näin hyvältä. Samaan aikaan on todella rasittavaa puhua artistien kanssa, joiden musan tekemisestä vastaavat muut, mutta artisti esittelee biisejä ominaan ilman sanaakaan muiden panoksesta.

10) Kukaan ei rakasta sun musiikkia niin paljon kuin sinä itse.
Tärkein saamani ajatus, joka lopulta johti oman musan tekemiseen täysin eri mentaliteetilla. Kaikki myös katsovat internetissä mielummin kissavideoita kuin kuuntelevat sun biisin. Lopeta musantekeminen, keskity kissavideoihin.

Tämä artikkeli tehtiin vain, jotta mahdollisimman moni näkisi, kuinka hieno Instagram-tili Absence of Facts -levy-yhtiöllä on, kuinka ärhäkkä sen kymmenes julkaisu on Spotifyssa ja kuinka makee Facebook- ja web-sivu levy-yhtiöllä on. Tosin hyvä jos tästä on muutakin apua.